Yritysvastuun sanakirja osa 1: Raportoinnin standardit, lainsäädäntö ja kansainväliset suositukset

Selaat yrityksen X vastuullisuusraporttia ja huomaat joutuneesi kirjainlyhenteiden sakeaan viidakkoon. Tuntuuko tutulta? Tämä sanakirja tarjoaa alkeet viidakossa selviytymiseen eli siihen, mitä lyhenteistä voi päätellä yrityksen vastuullisuudesta.

Vastuullisuusraportin tehtävä on koota yhteen paikkaan kokonaiskuva siitä, millaisia vaikutuksia yrityksen toimilla on esimerkiksi yhteiskuntaan ja ympäristöön. Raportin läpikahlaaminen voi kuitenkin tuntua turhauttavalta: kieli on kankeaa, tiedot seikkaperäisiä ja matkan varrella täytyy taklata monta monimutkaista lyhennettä. Jälkimauksi jää hämmennys. Mitä tämä yritys siis tekeekään?

Monet lyhenteet ovat marssineet alalle kansainvälisten suositusten mukana, ja siksi niiden merkitys on hyvä ymmärtää. Jotkut yritykset osaavat avustaa lukijaa matkan varrella, mutta harmittavan usein lukija jää oman onnensa nojaan.

Tässä selviytymisoppaan ensimmäisessä osassa saat perusteet alan peruskirjainkammotukista eli raportointistandardeista ja kansainvälisistä suosituksista. Ne toimivat ennemminkin yrityksen sisäisinä työkaluina kuin vastuullisuuden varmentajina lukijalle. Niiden tehtävä on ohjata erityisesti tavoitteiden asetannassa ja kokonaiskuvan hahmottamisessa – kehikkona niille oikeille teoille.

GRI-raportointi - eli laajalle levinnyt tapa raportoida vastuullisuusasioista

GRI-raportoinnilla tarkoitetaan GRI:n eli Global Reporting Initiativen standardien mukaista yritysvastuuraportointia. Suurten yritysten suosiman, mutta yhtä hyvin julkisillekin organisaatioille sopivan, GRI:n seikkaperäiset raportointiohjeet voivat vaikuttaa monimutkaisilta. Kaikkia GRI-ohjeistossa esitettäviä asioita ei kuitenkaan ole tarkoitus raportoida, vaan poimia ohjeistosta oman yrityksen kannalta olennaisia näkökulmia. Tämä toki vaikeuttaa raporttien vertailua: joidenkin teemojen kohdalla lukija voi vain arvailla, miksi vaikkapa eläinten hyvinvointi on jätetty raportista pois.

GRI-raportin yhteydessä yleensä mainitaan, onko raportti varmennettu vai ei. Varmennus tarkoittaa käytännössä sitä, että kolmas osapuoli on tarkistanut raportin tietojen oikeellisuuden. Kolmas osapuoli on kuitenkin yleensä yrityksen itse palkkaama tilintarkastaja tai konsulttiyritys.

Päätelmä: Jos yritys tekee GRI-raportointia, voi olettaa, että se hahmottaa, mittaa ja arvioi laajasti oman toimintansa vaikutuksia - tai ainakin pyrkii siihen. GRI ohjeistaa raportoimaan toiminnan tunnuslukuja hyvin yksityiskohtaisella tasolla, kuten työntekijöiden lähtö- ja tulovaihtuvuudesta ja kuinka suuri osa käytetystä materiaalista on kierrätysmateriaalia. Näin raportin tiedot ovat ainakin osittain vertailtavissa muiden yritysten kanssa.

SDG:t tai Agenda 2030 - eli YK:n koko maailmalle osoittamat kestävän kehityksen tavoitteet

Molemmilla tarkoitetaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteita. Kunnianhimoiset 17 tavoitetta toimivat suosituksena ihan kaikille, niin valtioille, yksilöille, järjestöille kuin yrityksille. Tavoitteena on muun muassa poistaa maailmasta köyhyys, vähentää eriarvoisuutta ja varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteet sitovat kaikkia YK:n jäsenmaita, ja Suomessa vastuu tavoitteiden toimeenpanosta ja seurannasta on hallituksella.  

Yrityksille SDG:t ovat käytännössä sisäinen työkalu, joka auttaa omien kestävän kehityksen tavoitteiden asetannassa ta jota vasten omia tavoitteita voi peilata ja tarkistaa, kuljetaanko oikeaan suuntaan. Myös laajalle GRI suosittelee SDG:den sisällyttämistä vastuullisuusraporttiin.

Päätelmä: Lukijalle YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mainitseminen kertoo ennen kaikkea siitä, että yritys pyrkii asettamaan oman toimintansa osaksi kansainvälisesti hyväksyttyjä tavoitteita. Se ei kuitenkaan vielä kerro mitään yrityksen käytännön työstä.

UNGC eli YK:n Global Compact - eli yksi ensimmäisistä alaa määrittävistä linjauksista

Global Compact on YK:n hallinnoima maailman suurin yritysvastuun aloite, joka perustuu kymmeneen vuonna 2000 julkaistuun periaatteeseen. Nämä periaatteet raivasivat tietä kunnianhimoisemmille SDG:ille. Periaatteet  perustuvat YK:n ihmisoikeuksien julistukseen, ILO:n työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia koskevaan julistukseen, YK:n Rion ympäristöä ja kehitystä koskeva julistus ja YK:n korruption vastaiseen yleissopimukseen.

Global Compactin jäsenyys ei ole velvoittava eikä toimi standardin tavoin, vaan käytännössä tarjoaa jäsenilleen tietoa, strategista neuvontaa ja työkaluja vastuullisuuden ja riskienhallinnan kehittämiseen.

Päätelmä: Global Compactin jäsenyys ei varmista tai kerro yrityksen vastuullisuudesta varsinaisesti muuta, kuin että se on kiinnostunut aiheesta ja sitoutunut omassa toiminnassaan huomioimaan tavoitteet.

SASB-raportointi - sijoittajia varten rakennettu raportointistandardi

SASB on raportointistandardi, joka eroaa laaja-alaisesta GRI:stä erityisesti siinä, että se on suunniteltu tarjoamaan vastauksia sijoittajia kiinnostaviin kysymyksiin. SASB on määritellyt 79 eri toimialalle 10–15 tunnuslukua. Mittarit on sovitettu siis erikseen esimerkiksi metalliteollisuudelle ja teleoperaattoreille, ja näin alakohtainen vertailu ja benchmarkaus on helpompaa. 

Päätelmä: Jos raportti on laadittu SASB:tä käyttäen, se on tehty palvelemaan ennen kaikkia sijoittajia. Sijoittajat voivat vertailla SASB-raportoivien, samalla alalla toimivien yritysten tunnuslukuja keskenään.

ESG tai ESG-asiat = vastuullisuuraportointi sijoittajille

ESG-lyhennettä käytetään sijoitusmaailmassa yritysvastuun synonyymina. ESG on lyhenne sanoista environmental, social ja governance ja sillä viitataan sijoituksen vastuullisuuteen ympäristön, yhteiskunnan ja hyvän hallintotavan kannalta. 

ESG-mittareille ei ole olemassa yhtä selkeää kriteeristöä. Sijoittajaorganisaatiot tekevät omia ESG-arviointejaan ja esimerkiksi Nasdaq julkaisi toukokuussa oman oppaansa ESG-raportointiin. Useimmat suositukset yhdistelevät esimerkiksi GRI-, SASB:n ja UNGC:n periaatteita ja suosituksia.

Päätelmä: ESG ei ole selkeä standardi tai ohjeisto vaan oikeastaan vain kolme kirjainta, jotka kertovat sijoittajalle, että nyt puhutaan vastuullisuudesta.

NFID tai NFI-direktiivi

NFI (lyhenne sanoista Non Financial Information) on EU-direktiivi, joka velvoittaa suuria yrityksiä raportoimaan myös muista kuin taloudellisista tiedoista eli esimerkiksi ympäristöasioista, ihmisoikeuksien toteutumisesta ja esimerkiksi korruption torjunnasta. Suomessa suuren yrityksen kriteerit täyttäviä yrityksiä on noin 100. Yritykset voivat itse määrittää raportin laajuuden ja tarkemman sisällön, ja käytännössä raportti on muutaman sivun liite osana toimintakertomusta. Useimmat tekevät raportin lisäksi myös kattavamman vastuullisuuraportin.

Yritysvastuulaki

Yritysvastuulailla tarkoitetaan Finnwatchin yhdessä yli sadan yrityksen ja järjestön kanssa ajamaa lakia, joka velvottaisi kaikkia yrityksiä koosta riippumatta vastaamaan ihmisoikeuksien toteutumisesta kaikessa toiminnassaan. #Ykkösketjuun-kampanja olikin menestyksellinen: hallitusohjelmaan on nyt kirjattu selvitys, jonka tavoitteena on yritysvastuulaki. Vastaavia lakeja on säädetty Sveitsissä ja Ranskassa, mutta Finnwatchin tavoitteena on rakentaa Suomeen “maailman paras” versio. 

Tällä hetkellä ihmisoikeuksien kunnioittaminen on käytännössä yrityksille vapaaehtoista. Osakeyhtiölakiin on kirjattu yrityksen johdon huolellisuusvelvoite, joka velvoittaa johdon henkilöitä huolellisuuteen päätöksenteossa. Vastuullisuuskysymyksiin huolellisuusvelvoite ei suoraan ota kantaa, mutta niitä varten esimerkiksi OECD on laatinut tarkentavia suosituksia. 

Seuraavassa sanakirjan osassa vuorossa on ilmasto – mitä kirjainyhdistelmät kertovat yrityksen ilmastotyöstä. Luvassa hieman enemmän konkretiaa. Pysy kuulolla!