Vastuullisuusraportoinnin rima nousee ja siitä tulee pakollista – mitä tulevasta EU-direktiivistä tulisi tietää?

Vastuullisuusraportoinnista tulee tulevina vuosina pakollista noin 600–800 suomalaisyritykselle tulevan EU-direktiivin myötä. Muutos on merkittävä, sillä nykyinen ”ei-taloudellisten“ tietojen raportointivelvoite on huomattavasti kevyempi ja koskee vain noin sataa suomalaisyritystä.

Kuva: Helsingin kaupunginmuseo

EU:n tulevassa vastuullisuusraportointia koskevassa direktiivissä (CSRD) raportoinnille valmistellaan parhaillaan yhdenmukaista, velvoittavaa standardia. Toisin sanoen kaikkien velvoitteen piiriin kuuluvien yritysten (kaikki listautuneet yritykset ja yritykset, jotka täyttävät vähintään kaksi näistä: >250 työntekijää, >40 M€ liikevaihto tai >20 M€ tase) tulee raportoida samoista asioista saman kriteeristön mukaisesti.

Tämä lisää vastuullisuustiedon vertailtavuutta sekä laittaa painetta käsitellä vastuullisuutta kattavasti monesta eri näkökulmasta – mm. johtamisen, ilmaston, luonnon monimuotoisuuden, omien työntekijöiden ja ihmisoikeuksien näkökulmasta.  

CSRD ei koske meitä, mutta pitäisikö kiinnostaa?

Entä pitääkö tämän kiinnostaa yrityksiä, joita direktiivi ei velvoita raportointiin? Ehdottomasti. Kun isojen yritysten on raportoitava vaikutuksistaan koko arvoketjussaan, myös pienemmiltä tullaan kysymään näitä tietoja. Eikä kyse ole pelkästään raportoinnista, sillä täytyyhän yrityksillä olla tekoja, joista kertoa. Tuleviin raportointistandardeihin ja niitä liippaavaan muuhun yritysvastuuseen liittyvään sääntelyyn kannattaa tutustua viimeistään nyt, ja hyödyntää niitä työkaluna oman vastuullisuustyön tavoitteiden asetannassa.

Standardin sisällöstä on jo saatu esimakua, kun sitä valmisteleva EFRAG (European Financial Reporting Advisory Group) julkaisi alustavia luonnoksia standardin peruselementeistä alkukesällä, ja luonnokset ovat olleet asiantuntijoiden kommentoitavana 8.8. saakka. Tulossa on melkoinen paketti, jonka pohjana on käytetty erilaisia jo nyt käytössä olevia raportoinnin standardeja kuten GRI, SASB, YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja monta muuta kirjainpötköä lisää.

Riippumaton taho varmentaa, että raportin tiedot pitävät kutinsa

Direktiivi edellyttää, että vastuullisuusraportit ovat saavutettavissa kaikille eli niiden on oltava konekielisesti luettavia. Lisäksi raportissa esitetyiltä tiedoilta edellytetään riippumattoman kolmannen osapuolen varmennusta. Tämä on merkittävä muutos, joka tulee edellyttämään yrityksiltä petrausta tiedonhankinnassa ja tallentamisessa.

Käytännössä vastuullisuustiedon on siis oltava helposti jäljitettävissä, jotta ulkopuolinen varmentaja pääsee tiedon lähteille tarkistamaan, että se pitää paikkansa. Tämä edellyttää, että yrityksissä säilytetään vastuullisuusdataa johdonmukaisesti ja niin, että on selvää, mistä se on peräisin, kuka sen on hankkinut ja milloin. Ja tämähän on se koko homman pihvi – mitä muuten kaikella sillä tiedolla tekee, jos se ei ole oikeaa ja täsmällistä?

Kuva: Helsingin kaupunginmuseo

Tärkeää ymmärtää omat vaikutukset maapalloon ja toisin päin

Kaavaillun EU-vastuullisuusraportoinnin perusperiaatteet näyttäisivät olevan pitkälti tuttuja yrityksille, jotka ovat jo raportoineet esimerkiksi GRI-standardin mukaan – kuitenkin sillä erotuksella, että nyt valinnaisuus on jäämässä historiaan.

Seurattavien mittareiden ja tunnuslukujen lisäksi yritysten on koko ajan tärkeämpää osata analysoida riskejä, joita esimerkiksi luontokatoon tai ihmisoikeuksiin liittyy. Tämä tulee olemaan raportointidirektiivin ytimessä niin kutsutun kaksinkertaisen olennaisuuden (double materiality) mukaisesti. Tämä sanahirviö tarkoittaa sitä, että yrityksen on tunnistettava sekä ne riskit, joita yritys itse aiheuttaa esimerkiksi luonnonmonimuotoisuudelle, että ne riskit, joita luonnonmonimuotoisuus kohdistaa yrityksen liiketoimintaan.

Tätä näkökulmaa on tärkeää pohtia jokaisessa yrityksessä, jottei vastuullisuustyö jää liiketoiminnan ulkopuolella tapahtuvaksi vapaaehtoistyöksi tai lillukanvarsiksi. Kaikki mitä maapallollamme tapahtuu vaikuttaa merkittävästi myös siihen, millaiset olosuhteet yrityksillä on täällä tulevaisuudessa toimia. Jos ei ole niittyjä, ei ole pölyttäjiä, ja jos ei ole pölyttäjiä, ei ole kunnollisia marja- tai puuvillasatoja, jolloin ruoan tuotantomme vaarantuu ja elintarvikeyritykset joutuvat miettimään tilanteensa uudelleen. Ja niin edelleen.

Meneekö kaikki aika nyt vastuullisuusraportointiin?

Mikään kevyt paketti EU:sta ei ole tulossa. Osa velvoitteen piiriin kuuluvista yrityksistä lienee vasta heräilevän ja keittelevän kahvia, kun pitäisi olla jo johtamassa vastuullisuutta systemaattisesti. Tulevan sääntelyn edellyttämään vastuullisuustyöhön ja raportointiin on monella vielä matkaa.

Mutta ei hätää – direktiivin on määrä tulla voimaan asteittain 1.1.2024 alkaen. Ensimmäisenä vuonna vain niiden yritysten, joita nykyinen ei-taloudellisten tietojen raportointivelvoite koskee, on laadittava vastuullisuusraportti uusien standardien (ESRS) mukaisesti vuoden 2024 tiedoista.  Muille suurille yrityksille nakki napsahtaa vuoden 2025 tiedoista alkaen ja listautuneille pk-yrityksille 2026, EU:n ulkopuolisille yrityksille vuonna 2028. Yleisten standardien lisäksi työn alla ovat myös toimialakohtaiset raportointistandardit, jotka komission on määrä hyväksyä vuonna 2024.

Todellisuus on kuitenkin se, että sadoissa yrityksissä tarvitaan lähivuosina aiempaa enemmän panostusta raportointiin. Raportointi on yleensä se pakollinen paha, mutta hyvä uutinen on se, että kun on pakko raportoida, on myös pakko tehdä niitä asioita, joita raporttiin kirjataan. Jatkossa siis myös vastuullisuustyön rimaa on nostettava ja siihen on oikeasti panostettava entistä enemmän. Ja kun se on pakollista kaikille, vältytään vapaamatkustajilta. 

Miten EU-taksonomia liittyy CSRD:hen vai liittyykö?

Tuleva raportointidirektiivi on osa EU:n laajaa Green Deal -sopimusta. Osa sitä on myös niin kutsuttu EU-taksonomia eli kestävyysluokittelu. Taksonomian tehtävänä on tuoda rahoitusmaailmaan selkeät pelisäännöt sille, mitkä sijoituskohteet tai yrityksen hankkeet ovat ilmaston ja ympäristön kannalta kestäviä.

Taksonomian tavoitteena on suitsia villinä laukkaavia määrittelyjä yritysten ympäristöystävällisyydestä ja yksinkertaistamaan tästä viestimistä. Yritysten, joita taksonomia koskee, on tilinpäätöstietojen yhteydessä raportoitava, kuinka monta prosenttia sen toiminnoista a) soveltuu luokiteltavaksi taksonomian mukaan ja b) kuinka monta prosenttia sen toiminnoista on taksonomian mukaista eli ympäristön kannalta kestävää. Eli esimerkiksi: Yritys AB:n on 41 % taksonomian mukainen. Enää ei siis voi ylimalkaisesti julistaa, että olemme vastuullinen yritys.

Taksonomiassa määritellään muun muassa, mitä kaikkea yrityksen hiilijalanjälkeen tulee laskea ja milloin omat vaikutukset luontokatoon on otettu huomioon niin vakavasti, että rahaa voi saada halvemmalla. Taksonomia koskee suuria yrityksiä, rahoitusalan toimijoita ja listautuneita pk-yrityksiä ja myös se tulee voimaan asteittain. Ensin vuorossa ovat suuret yritykset ja ilmastonmuutokseen liittyvät tiedot vuoden 2022 tiedoista alkaen.

Taksonomia koskettaa siis osittain samaa joukkoa kuin CSR-direktiivi. Näiden yritysten on raportoitava sekä taksonomiasta että laajemmin vastuullisuudesta. Kaiken tämän tavoitteena on suitsia viherpesua, luoda yhdenmukainen säännöstö sekä lisätä läpinäkyvyyttä juuri niistä oikeista vastuullisuusasioista. Tarkoituksena on myös valvoa tarkemmin, että raportteihin syötetään tietoja, jotka varmasti pitävät paikkansa.

Valmistaudu näin

Vastuullisuus ja siitä viestiminen siis oikeudellistuu, ja siksi sääntelyyn kannattaa tutustua viimeistään nyt. Vastuullisuustyöhän alkaa vasta siitä, mihin lainsäädäntö loppuu, eli tulevaisuudessa siihen päästäksemme, meidän kaikkien on tehtävä hartiavoimin hommia.

Kääri siis hihat ja valmistaudu tulevaan näin:

• Lue blogistamme lisää siitä, millaisista asioista on pian raportoitava ja millä tasolla.

• Pohdi yrityksessänne, miten vaikutatte ympäröivään maailmaan ja toisaalta: millaisia riskejä maapallon ilmiöt aiheuttavat toimintaanne?

• Aseta toiminnalle selkeät mittarit ja tunnusluvut.

• Tarkastele ja mittaa vaikutuksia läpi koko arvoketjun. Esimerkiksi koko arvoketjun CO2-päästöjen (scope 3) laskeminen tulee pakolliseksi sadoille suomalaisyrityksille.

• Tarkista, että vastuullisuustietoa kerätään johdonmukaisesti ja jäljitettävästi, jotta riippumattomalla varmentajalla on pääsy tiedon lähteille.

Kaipaatteko yrityksessänne tukea tulevan sääntelyn ymmärtämisessä tai vastuullisuustyön sparraamisessa?

Enne Consulting Oy:lta saat käyttöösi asiantuntevan huipputiimin kestävän liiketoimintaa tukevan vastuullisuusstrategian ja -tavoitteiden sparraukseen, olennaisuusanalyysin toteuttamiseen, vastuullisuusraportointiin sekä erottuvan vastuullisuusviestinnän suunnitteluun ja toteutukseen. Tutustu tästä meihin ja ota yhteyttä!